Eeppisiä matkoja maailmalla: Päiväni lentokentällä

Tämän piti olla päivä, jolloin blogi ei päivity. Urpon & Turbon reissatessa, kirjoitettavaa tulikin :-)

Aamulla meni kotvasen aikaa hotellista kirjautuessa; tullessamme tehtiin 400 rämpylän katevaraus, mikä aamulla poistettiin ja veloitettiin oikea summa. (Mikä muuten pyykkeineen oli kahdelta hengeltä aamiaisineen (kolme yötä) alle 90€). Jostain syystä katevarausta tehdessä ei respan täti aikonut antaa kuittia minulle ja sama tapahtui lähtiessä. Tosin tämä poika repi hotellinkin puolen kuitin ja heitti roskiin. Sain kuitenkin puumerkin, jolla toivottavasti pystyn todistamaan mahdollisen vääryyden. Aamiainen alkoi noin klo 6.30, mikä tarkoitti ettei ehditty sitä syömään vaan hypättiin taksiin. Koska noin ei ole lähelläkään totuutta.

Sandakanin kenttä vastasi kutakuinkin Kittilän kenttää palveluiltaan ja varustelutasoltaan. Törmäsin ensimmäistä kertaa ilmiöön, missä matkanjohtaja tukkii yhden lähtöselvitystiskin odottamalla ryhmäänsä passipinon kanssa. Tämä lienee yleistä näillä leveysasteilla. Hieman tosin hämmästyttää miksi näin annetaan toimia.

Lento Kota Kinabaluun (KK) sujui aurinkoisessa säässä ja huiputtamaton Kinabalun vuori näkyi jylhänä.

Saavuimme KK:uun, missä lähdimme suuntaamaan mielestämme terminaaliin kaksi. Tässä vaiheessa voikin jo arvata, ettei mennyt niin kuin Strömsössä. Löydämme kartasta laukuille varaston - joka on kiinni. Ovessa on lappu: olkaa tarvittaessa yhteydessä viereiseen kalakauppaan. Näin teimme ja kyseisessä kaupassa oli niin paljon asiakkaita (kalaa saa siis ilmeisesti viedä käsimatkatavaroissa), että henkilökunta tokaisi ettei heillä ole aikaa auttaa meitä.

Infotiskin kautta siirryttiin sitten ensimmäiseen kerrokseen, missä kartan mukaan laukuille olisi säilytys. No eipä ollut. Löysimme kuitenkin tullin ja koitimme henkilökunnalta kysellä laukkusäilytyksestä ja kerroimme "ei niin hyvistä kokemuksista kolmannessa kerroksessa". Apua ei löytynyt, joten aika oli jo aamiaisen: Dunkin' Donutsin kahvi ja kaksi donitsia :-). Terveellistä? Not. Tässä vaiheessa tullin jonkin sortin esimies tuli sanomaan, että hän soittaa miehilleen kolmannessa kerroksessa, koska olimme selkeästi närkästyneet palvelun puuttumisesta.

Emme jääneet kuitenkaan odottelemaan vaan suuntasimme tekemään lähtöselvitystä. Tässä vaiheessa alkoi epäilys hiipiä takaraivoon: miksei kyseisessä terminaalissa ole Air Asian tiskejä? Yksinkertainen vastaus: olimme väärässä terminaalissa. Ystävällinen henkilökunta kertoi, että kakkosterminaaliin täytyi mennä taksilla. Hieman hymähdimme, että niin varmaan. Kyllä me jaksamme laukkumme raahata.

Totuus oli kuitenkin se, että otimme taksin ja hyvä niin. Terminaalien välissä oli reilusti yli viisi kilometriä. Olisi tullut kuuma laukkujen kanssa kävellessä. Ja taksissa istuessa tulimme siihen tulokseen, että onneksi emme saaneet laukkuja säilytykseen. Ne kun olisi kaupungilta tullessa olleet väärässä terminaalissa.

Alkuperäinen suunnitelma oli lähteä KK kaupungille, mutta tässä vaiheessa päätimme jäädä kentälle hengaamaan. Onneksi löytyi hyvä kahvila, missä pystyi istuskelemaan ja lueskelemaan. Välillä piti käydä luonnollisilla tarpeilla eikä kaikki löytäneet naisten huoneeseen :-). Oli kuulema äijien ilmeet olleet näkemisen arvoiset. Ei saisi olla vahingoniloinen, koska allekirjoittanut eksyi vuosi sitten Vientianessa miesten suihkuun.