Tiistai oli reissun viimeinen vaelluspäivä. Saimme kuningasajatuksen - jota ihmettelimme matkan varrella - nousta Edelhuttelle 2238 metriin. Nousumetrejä kertyi 1700 joten pakarat sai töitä ylös pungertaessa. Reitin ohjeaika on 4,5h mutta suomalaisella sisulla suoritimme tuon alle kolmeen ja puoleen tuntiin. Ja hiki tuli. Ja usko meinasi loppumatkalla loppua. Lounasmaisemat olivat vaivan arvoiset ja vaikka paikassa tuuli niin että piti laittaa pipo päähän, niin ulkona syöty gulassikeitto oli loistavaa :-)
Tälläkin reissulla ihmetytti luonnonpuiston roskaaminen. Yhdellä penkillä pitäessä taukoa oli viereen heitetty banaaninkuoret. Mietimme että kuinka paljon ne olisi painanut viedä loppumatka mukana kun ne kerta oli jaksettu sinnekin asti viedä. Olpererhuttelle mennessä olikin tietynlaista taidetta, kun näimme ison kasan muovipusseja joihin oli kerätty vuorilta pulloja, muovia, metallipurkkeja ja muuta roskaa. Pongasimme myös kiven koloon jätetyn tyhjän pulolen litran muovipullon. Sekin tyhjänä ilmeisesti painaa enemmän kuin täytenä ja kolo tarkoitti "poissa silmistä, poissa mielestä".
Reissussa tulee jano ja nautimmekin juomat Ahornin yläasemalla. Kabiinilla pääsi alas muuten seitsemässä minuutissa, että vaihtoehtoisiakin tapoja ylöspääsemiseksi löytyy. Maanantaina nousimme iltapäiväjuomalle Penkenin yläasemalle, joten Zillertal kortille tuli vastinetta :-)
Kylään päästyämme alkoi sataa. Auringon paistaessa kylää reunusti upeat sateenkaaret.
Keskiviikkona oli tiedossa sadetta. Emme siis lähteneet kipuamaan minnekään. Ja koska ei tarvinnut herätä, teimme teatin kuinka myöhään sitä nukkuu. No ihan jopa seitsemään asti. Torstai eli eilinen oli siirtymäpäivä. Aamulla junaan, matkaseura,ainen jäi Kufsteiniin odottamaan uutta seuralaistaan Matkalla Sölliin. Minä jatkoin Myncheniin - Oktoberfestille. Tänään kävin juoksemassa syksyisissä väreissä ja huomenna onkin aika nousta aamukoneeseen ja suunnata kotia kohti. Taitaa olla 28 yötä seuraavaan lomaan, ja silloin suuntana Australia. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Blogi hiljenee, mutta vain hetkeksi.









