Home Sweet Home

Olipa mahtava reissu. Sunnuntaina mentiin vielä uimalaan pulaamaan kuumissa poteissa (mitä lie ovatkaan suomeksi). Aurinko paistoi ja lämmin oli. Sattumalta Midkotin vanhin poika, Kiddi, oli myös siellä. Oli hauska nähdä.

Illallisen jälkeen tulikin nukkumatti aikas reippaasti. Herätys oli klo 4 ja lähtö kentälle edessä. Koneessa tulikin sitten nukuttua reippaasti yli pari tuntia.

Suomessa olikin sitten jo kesä; lämmin ja puita :-).

Blogi hiljenee nyt hetkeksi. Ainakin siihen asti kunnes seuraava matka on tiedossa.

2. aamiainen paikassa Prikid

Islannin vanhin kahvila, nähtävyys jo itsessään. Pauliinan kanssa syötiin jo kunnon aamiainen Cafe Parisissa. Nyt muutkin kömpivät hotelleistaan ja nauttivat täällä mm. Hangover aamiaista.

Eilen herättiin aamulla valassafarille. Valaita ei nähty, mutta ilma oli mahtava ja pari delfiiniä kävi morjestamassa. Lounaan ja shoppailun jälkeen oli pienten päikkärien aika. Ruokailu sujui paikallisessa tapas paikassa. Lunni ei muuten ollut kovinkaan kummoista. Mahtavuutta oli mennä kymmeneltä ulos kun oli aivan valoisaa vielä. Ilta sujuikin sitten yöelämässä ja kukin kotiutui omia aikojaan.

Tässä siis tulos; hieman vätystää :-)

Paikassa Reykjavik

Yö meni "siskonpetissä" kulmasohvalla ja kyllä eilisen ulkoilun jälkeen nukuttikin. Aamu alkoi mahtavalla ratsastusretkellä, kun viisi innokasta kipusi hopotien selkään. Aurinko paistoi eikä tuullut lainkaan. Mahtavuutta. Kaikki nauttivat. Itse pääsin kokeilemaan nuorta pollea (Oli taisi ajatella että haluaisin ostaa sen), joka oli vallan maino vaikka koittikin osoittaa mieltään pukittelemalla kun erottiin muusta porukasta. Mitäpä tuosta. Ihanaa oli.

Ja kyllä tuli taasen suru puseroon, kun tuolta piti pois lähteä. Jossain sitä tuntee olevansa oikeassa paikassa ja meikäläiselle se on tuolla.

Suuntasimme itään, tavoitteena bongata pari vesiputousta sekä jäätikkö. No meitin ajopelit eivät aivan olleet maastokuntoisia, joten jäätikkö jäi viiden kilsan päähän. Seuraavalla kerralla sitten. Skogafoss kuvattiin kauempaa (tässä vaiheessa luultiin että auto pitää palauttaa kuudelta), mutta Seljaland putouksen takaa kävime etsimässä taikamiekkaa. Löysimme ainoastaan keravalaisversion, mutta hienoa on päästä kävelemään putouksen takaa.

Lounasta =mualiman parhaimmat hodarit syötiin Selfossissa, mitä myös kutsutaan jonkun matkaoppaan mukaan paikalliseksi Forssaksi. Auto suuntasi rantareittiä kohti Sinistä Laguunia. Harmillisesti tie oli katki taikka sitä ei ollut kartassa taikka navigaattori ei tunnistanut mitään ykköstien ulkopuolelta. Kierrettiin siis pääkaupungin kautta ja vihdoin pääsimme perille.

Fish Market

Pari tuntia lillumista, rentoutumista, mutanaamioita ja drinksuja teki poikaa. Uutena ennätyksenä mainittakoon, että saatiin "löylytettyä" muut kuin suomalaiset alta kahden minuutin pois saunasta :-). Reykjavikissa odotti auton palautus ja illallinen Fish Market nimisessä paikassa. Onneksi sieltä sai muutakin kuin kalaa; pinaattisalaatti, naudan sisäfilee ja vadelmakakku. Nam. Vei kielen mennessään. Puhelin ilmoitti juuri että herätys on kuuden tunnin päästä (ensimmäinen kerta lomalla kun kello on soimassa), joten nukkumatin kaikkuun.

Mahtava päivä!

Kenneth ja Riikka tulivat meitin kämppään kentältä aamiaiselle. Hyvin syötiin ja haettiin toinen auto. Sitten ei muuta kuin kultaiselle kierrokselle.

Ensin suunta Thingvelliriin, sää salli ja oli oikeastaan kuuma mannerlaattoja talsiessa. Aurinko paistoi muutenkin ja Strokkur (geysir) hurmasi kaikki säännöllisen epäsäännöllisillä purkauksillaan. Kun Thingvellirissä nähtiin kaunis veiputous, kaikki ymmärsivät Gullfossilla miksi se oli aika laimea. Gullfoss näytti taas voimansa ja kauneutensa. Vaikka aurinko ei juuri sillä hetkellä paistanut eikä näin ollen nähty sateenkaarta, oli näky yhtä vaikuttava kuin ennenkin.

Kierroksen jälkeen suunnattiin kotitilalleni, Midkotiin. Tuntuu kun päivääkään ei olisi ollut poissa. Isäntä grillasi mahtavat pihvit ja muutenkin pöytä notkui tarjoiluista. Ja ihmisistä.

Ruoan päälle ängettiin pajeroon ja suunnattiin Atlantin rannalle katsomaan mustaa hiekkaa, auringonlaskua, aaltoja ja hylkeitä. Parhautta. Aamulla hopotin selkään - jeiiiiiii!!!

Island - mitt land

Pitkästä aikaa toisessa kotimaassa - parhautta! Koneessa ei juurikaan saanut nukuttua, vieressä istui parimetrinen marionettinukke, joka vei tilaa meikäläisenkin jakkaralta. Mutta palkinto odotti kun laskeuduttiin. Aurinko paistoi ja pakkasta oli pari astetta. Eli ensimmäisenä fleece ostoksille.

Sitä ennen toki selvitettiin majoituksia, meidät oli ylibuukattu hotelliin, joten jouduimme harmillisesti lähemmäksi keskustaa. Surku tosin, että meitin koko poppoo ei mahtunut saman katon alle.

Porukkaa tuli ripotellen ja lopuksi pääsimme syömään ja suunnittelemaan reissun kulkua. Riikka ja Kenneth tulevat aamulla ja siitä se sitten lähtee.

Harpa

Jonkin verran pääsimme kävelemään kaupungilla ja tutustuimme uuteen musiikkitaloon. Hieno on rakennus, Harpa. Nyt allekirjoittanut elää Nykin aikaa (18.25) muiden eläessä Suomen aikaa (01.25). Joten ei jhan mene nallekarkit tasan vaikkakin nukkumatti tullee kaikille hyvinkin pian.

Paikassa JFK

Kentällä ollaan. Tämmöinen Nykin reissu tällä kertaa, voi suru voi kyynel. Mutta nyt jo tiedän, että uudelleen tulen taatusti. Ja mahtollisimman pian.

Eilen oltiin iltapäivällä Nykissä ja suuntasimme kutakuinkin samantein jonottamaan musikaalilippuja. Ja saatiinkin liput Chigagoon. Harmi vaan että se ei ollut juurikaan sitä mitä kukaan meistä oli ajatellut. Näin ollen kaksi kolmesta katsojasta torkahteli esityksen aikana :-). Nautin ehkä kalleimman punaviinin (muovimukissa huom!); maksoi 21$!!! Oli onneksi hyvää, mutta huijauksen maku kuitenkin.

Jo ennen musikaalia kävin nauttimassa kuplajuoman parin muun suomalaisen kanssa ja samaan seuraan palasin esityksen jälkeen. Että ei ollut ihmekään kun aamulla hiukan vätysti, nukkumaan kun pääsi viiden aikaan. Toivottavasti nyt tulee sitten uni koneessa.

Koko pvä kävelty välillä kunnon rankkasateessa joten siltäkin osin voisi nukkumatti tulla. Tosin jouduin keskipaikalle. Kone lienee täynnä. Aamulla paikallista aikaa olenkin sitten satujen saarella, Islannissa. Seuraksi saan viisi ihanata ihmistä kotisuomesta - tuskin maltan odottaa. Riikka ja Kenneth tulevat torstaina ja turnee alkakoon.

Vettä sataa

Että tuleehan sitä. Aivan ihana lämmin kesäsade. Vajaa tunti sitten hyökättiin bussiin ja suunnataan pääkaupungin rauhasta Manhattanin sykkeeseen. Eilen suunnattiin kerrassaan loistavalle brunssille katsomaan Suomen peliä. No pataan tuli ja Salmelan voisi karkoittaa Suomesta kasvamaan. Mutta vegemunakas vastapuristetulla tuoremehulla ja kuplilla oli vallan toimiva.

Sillä nimittäin jaksettiin shoppailla iltakuuteen asti. Yltiörealistinen tavoite oli tehdä ostokset outlet alueella kolmeen mennessä, mutta ei mennyt niin kuin Strömsössä :-). Yksi luottokorttikin saatiin lukkoon, joskin se oli liikkeen virhe. Mutta kaikki löytyi mitä kukin oli mennyt hakemaan. Ja ehkä vähän enemmänkin.

"Kotiin" päästyä grillattiin ja syötiin hyvin kera maittavan punaviinin. Nukkumatti koputteli taas hyvissä ajoin, jotta tänään jaksoi herätä (ensimmäistä kertaa nukuin kellon soittoon asti). Ei siis paljoakaan ohjelmaa mahtunut päivään mutta haittakse? Muutama tunti bussissa pojottamista, katsotaan mitä päivä tuo tullessaan.

Hyvää äitienpäivää!

Eilen saavuimme hyvin sujuneen bussimatkan jälkeen Washingtoniin - varjossa +28c. Löi vasten kasvoja eikä asuvalinta ehkä ollut mitä parhain. Onneksi myöhemmin jostain katukojusta löytyi kiskurihintaiset varvastossut, joten ei aivan tuskaista ollut.

Suuntasimme ensimmäiseksi Capitolin turistikierrokselle (mikä muuten on maksuton). Kohtalaisen yltiöpatrioottinen vartin filmi kertasi alkuun kongressin syntyä ja toimintaa. Erittäin mielenkiintoista kunhan suodatti nämä "me olemme parhaita" propagandat suosiolla puis :-). Tämän jälkeen vuorossa oli noin puolen tunnin kierros, mikä painottui enemmän patsaisiin kuin rakennuksen historiaan. Mitä ilmeisemmin kierros on suunnattu enemmän natiiveille, joilla moinen tieto oletetaan olevan hallussa. Onneksi internetin ihmeellisestä maailmasta saapi lisätietoja. Hienoa tässä oli organisointi; osallistujia oli useassa samaan aikaan kulkevassa ryhmässä kymmeniä. Jokaisella ryhmällä oli omat kuulokkeensa mistä kuului ainoastaan oman oppaan selostus. Ja toimi vallan mainosti.

Capitol rotunda

Capitolilta suuntasimme Riikan ystävien luokse, perinteisen idylliselle esikaupunkialueelle. Metro toimi, joskin erittäin harvennetuin vuorovälein sekä hitaasti.. Lämmintä piisasi edelleen, heitettiin tavarat sisään ja lähdettiin suuntaamaan takaisin kaupungille.

Ohjelmassa The Mall, puistoalue mistä löytyy 169m korkea Washington monumentti (kiinni), White House (päästiin näkemään ehkä puolen kilsan päästä, Obamalla oli ilmeisesti saunavieraita), Lincoln Memorial, Vietnam Memorial sekä paljon muuta. Sotien muistomerkit ovat massiivisia, mutta itselleni on hankala ymmärtää, miten sodat (muilla mailla) ovat niin kovasti arvostettuja asioita tässä yhteiskunnassa.

Päästyämme takaisin majapaikkaamme, oli hampurilaisten aika (toki olimme aikaisemmin päivällä käyneet väliwhopperilla). Talon isäntä grillasi ja teki ehkä parasta guagamolea ikinä. Tämän jälkeen nukkumatti koputtikin olkapäällä. Tällä hetkellä muu talo nukkuu vielä. Ajatus oli mennä brunssille katsomaan Suomen peliä, mutta katsoin väärin aikataulua eikä ravIntola aukea vasta kuin kymmeneltä. No ehkä sitä pääsee siinäkin vaiheessa vielä tunnelmaan. Oikein ihanaa ja aurinkoista Äitienpäivää!

Bussissa matkalla Washington DC:hen

Ja ilmainen verkko :-) Bussimatka kestää 4 tuntia (maksaa palttiarallaa kympin paikallista rahaa per suunta) ja meitä suomalaisia likuunottamatta kaikki muut vetää sikeitä. Eilen huomasin muuten, että kun aamulla vetää medium kokoisen mustan kahvin, ei koko päivänä tarvitse kahvia juodakaan. Liekö niin vahvaa vai mistä johtuu. Tiedä sitä.

Eilen suuntasin aamiaiselta guggenheimiin (matka-aika kävellen 53min). Tuota noin, onhan se hieno rakennus, joskin täysin epäkäytännöllinen; kapeita käytäviä ja joka puolella hirveä kaiku (tai sitten se johtui niistä ruotsalaisista, jotka kuulokkeet korvilla kommentoi toisilleen niitä teoksia). Vieraileva näyttely oli John Chamberlainin teoksia romupellistä... Meni kovaa ja korkealta. Sen lisäksi ihmetytti FranCesca Woodmanin valokuvanäyttely. Kyseinen ihminen on selkeästi ollut mieleltään epätasapainoinen. Joku on sitten keksinyt että nämä mielen tuotteet on taidetta. En oikein kannata moista. Mutta. Guggenheim tulkoon Suomeen, mutta yksityisellä rahalla. Omat veroeuroni käytän mieluiten Hki-Tallinna tunnelin tekemiseen.

Seuraavaksi siirryinkin eksyilemään METin sokkeloihin. Eksyminen moisessa paikassa on erittäin helppoa, mutta myös erittäin miellyttävää. Päänäyttely allekirjoittaneelle oli Schiaparelli and Prada: Impossible Conversations. Ei mitenkään hyvin toteutettu, mutta kirja Schiaparellista tarttui mukaan. Picasso, Cezanne, Monet, Rousseu ja monrt muut on nyt taasen hetkeksi nähty. Ilta meni etsien heikolla menestyksellä tuliaisia ja jalat tekivät kuoleman kun hotellille pääsi. Riikka ja Kenneth tulivat Nykiin ja käytiin nopeasti pizzalla (kunnon slice 1$).

Vajaa neljännes bussimatkasta takana, jatkan katsellen maisemia :-).

Takaisin langoille

Eilinen osoittautui tekniikan puolesta haastavaksi päiväksi (kuvia en edelleenkään saa laitettua); kännykän laturi hajosi kuin myös adapteri. Naapurikaupan "ei-niin-rehellisen" oloinen myyjä olisi halunnut 50$/kpl. Ei tullut kauppoja. Seuraavassa puljussa myytiin USB-laturi 17$:lla - tuli kaupat. Tosin kameran lataus on vielä hämärän peitossa. Hotellin langaton on enemmän kuin epävakaa vaikka siitä saa pulittaa kympin per vrk. Eli ei sitäkään enää

Eilen aloitin aamun 1,5 tunnin lenkillä keskuspuistossa. Sama toistui tänään. Kaava on jatkunut ja Starbucks aamiainen on nautittu Bryant Parkissa. Täältä löytyy myös toimiva ilmainen langaton verkko. Mikäs täällä auringonpaisteesa istuessa :-).

Eilen suuntasin MoMAan kun maltoin täältä puistosta lähteä. Reilu neljä tuntia meni heittämällä vaikka en kyllä edelleenkään ymmärrä sitä modernia taidetta. Erikoisnäyttelyt kattoivat kuitenkin Diego Riveran sekä Cindy Shermanin näyttelyt. Mielenkiintoisia molemmat. Ja löytyipä design osastolta Alvar Aallon Paimio tuolikin.

Nopean (mikä lienee aika yleistä näillä leveysasteilla) lounaan jälkeen suuntasin hotelliin vaihtamaan vaatteet. Ja kuten aikaisemmin mainitsin; ei tuo hotelli pöllömpi ole. Varsinkin jos mittapuuna on ettei a) löydy luteita, b) ole torakoita ja c) missään ei ole kosteusvaurioita. Todella hiljainen paikka eikä yöuniin ole tullut katkoja. Mutta en kyllä paljain jaloin siinä kokolattiamatolla kävelisi.

Suuntasin Highlinelle http://www.thehighline.org/ ja rakastuin välittömästi. Aivan mahtavan upea virkistysalue mistä saa hieman erilaisen perspektiivin kaupunkiin. Kyseessä on 1930-luvulla Länsi-Manhattanila kulkeneen tavarajunan kiskot, mitkä 2009 muutettiin puistoksi. Joku pälli olisi saattanut purkaa tuon yläilmoissa kulkevan radan, mutta onneksi näin ei käynyt. Mikäs siinä oli pötkötellessä auringon laskiessa. Aurinkotuolit on tehty "resiinaperiaatteella", joten niiden paikkaa voi siirtää tietyillä kiskon pätkillä.

Jotta jalat eivät tässä vaiheessa olisi aivan loppu niin jatkoin kävelyä Mestpacking Destrictin trendialueella (en nähnyt Maddea).

Kävelin Bleecker Streetiä kohti NoLitaa (North of Little Italy) ja sieltä löytyi (yllättäen) mainio italiainen ravintola. Jalat jo puhki, lasi punaviiniä ja kunnon pasta. Me like. Suomalaiset kuitenkin jokseenkin hulluja, ja kävelin sitten hotellille koko matkan. Ei tarvinnut nukkumattia odottaa. Askelmittari olisi ollut hyvä tällä matkalla. Tänään ohjelmassa Guggenheimin katselmus ja illalla Riikka ja Kenneth saapuukin Suomesta! Ps. Miksi tämä ei huomioi rivinvaihtoja.

Täällä sitä nyt ollaan. Kone laskeutui ajallaan (saattaa joillekin tulla yllätyksenä) ja muodollisuudet meni nopiasti. Tunnin vaihto Keflavikissa antoi esimakua mitä viikon päästä on tulevan. Lennot sujuivat muutenkin leppoisasti, ainoastaan tunnin verran tuli nukuttua. (Tähän piti laittaa valokuvia, mutta kas - en sitä osaa tehdä :-) Että jos jollakulla on vinkkejä iPadin suhteen niin kommenttia vaan. )

Toim huom! Kuvat lisätty kotimaassa.

Reppumatkaan kuuluu matkustaminen metrolla taksin sijaan ja ennen yhdeksää olinkin hotellilla. Matkalla kyllä ihmettelin mitä on tapahtunut, koska metro oli käytännössä tyhjä. Ulkona ilma on "kostean nihkeä", mutta ah niin kesäinen. Hotelli Carter, ei ehkä aivan maineensa veroinen rotanloukku, sijaitsee käytännössä "huudeilla"; ulko-ovelta näkyy Hard Rock Cafe. Huone on 17. kerroksessa ja pelottavan hiljainen (!).

 Starbucks illallinen nautittu ja aika kömpiä treffeille nukkumatin kanssa - josko sitä aamulla pääsisi oikeaan aikavyöhykkeeseen. NY hiljenee - mutta vain hetkeksi.

Hki-Vantaa: ajoissa

Näin iltapäivällä ei ruuhkaa tunnu tällä kentällä olevan. Iltis luettu, lounas syöty ja vielä olisi melkein tunti aikaa lennon lähtöön.

Mainittavaa on, että kahvilassa tuhannen tuiterissa oleva mamma ei osannut tehdä tilausta eikä maksaa. Siitäkin huolimatta asiakaspalvelija hymyssä suin myi uuden shotin :-)

Vuorokauden päästä Hki-Vantaalla

Vuorokauden päästä olen jo lentokentällä matkalla mualimalle :-).

Suunnitelmana New York, Washington DC ja Islanti. Matkaseuralaisten määrä kasvaa reissun aikana ja satujen saarella pitäisi olla kahdeksan innokasta tutustumassa lunneihin ja maahisiin.

Matkatavarat on pakattu jo paperilla, joten käytännön toteutus rinkkaan ohjelmassa illalla (ennen Suomen peliä).

Joten toimiston ovi kiinni ja lomalle LOMPS ->