Bondilta Coogeelle ja ympäri Sydneyä

Toisena päivänä ohjelmassa oli perehtyminen julkiseen liikenteeseen. Osa busseista toimii ainoastaan etukäteen ostetuilla lipuilla, mikä lienee jollakin tapaa hyvä ratkaisu. Liput kädessä bussi numero 333 suuntasi ensimmäiselle rannalle, Bondille. Ohjelmassa oli "rantojen kävely" eli kuutisen kilometriä Bondilta Coogee rannalle.

Bondi rantana on yksi Sydneyn tunnetuimmista ja lukeutuu surffareiden suosioon. Yli satavuotisen historian aikana rannan julisuus on ollut uhattuna useampaan otteeseen erinäisistä syistä. Yksi kiistan aihe aikanaan oli bikinien käyttö. Rannan järjestyssääntöjen mukaan rannalle tuli pukeutua siveästi ja kaksiosaisen uimapuvun ei katsottu tämmöinen olevan. Riidat on aikojen kuluessa ratkaistu ja ranta toimi vuoden 2000 olympialaisten areenana. Surffareiden ja uimareiden suojaksi rannalla on muös haiverkko. Haiden lisäksi siellä tapaa nähdä joskus myös valaita. Tällä kertaa ei ollut kuitenkaan niin hyvä tuuri.

Kävely rantojen välillä eteni vaihtelevissa maisemissa, joskin meri oli vallitseva ja hallitseva elementti :-). Sää oli pilvipoutainen ja tuulinen, joten kuumuus ei tätä kävelyä vaivannut. Rannat ovat muutenkin suuressa osassa paikallisten elämää. Esimerkiksi jouluna ihmiset kokoontuvat rannalle grillaamaan ja juhlimaan.

Kävelimme myös kohtalaisen kauniilla paikalle sijainneen Waverleyn hautausmaan ohi. Matkaseuralaiseni tiesi kertoa, että kyseinen hautausmaa on surffareiden suosiossa ja jossain vaiheessa ollut niin ruuhkainen, että tuhkat on hautapaikan puutteen vuoksi heitetty mereen. Tällä hetkellä paikkoja kuitenkin näyttäisi olevan vapaana.

Rannat olivat hienoja, mutta toki Whitehavenin jälkeen " mikään ei oikein tunnu miltään". Turistipäivään kuului myös vierailu ANZAC sotamuistomerkillä, mikä on rakennettu ensimmäisessä maailmansodassa olleille australialaisille. Muistomerkki on valmistunut 24.11.1944 ja edellisenä päivänä oli ilmeisesti ollut jonkinlaiset juhlat tämän kunniaksi. Katossa olevat 120 000 tähteä merkitsevät sodassa olleiden lukumäärää.

Eikä kunnon turisti olisi kunnon turisti, jos ei menisi korkealle ihmettelemään kaupunkia. Sydney Sky towerista, noin 250 metrin korkeudesta, oli hyvät näkymät saada hieman ymmärrystä siitä, kuinka laajasta kaupungista on kyse. Ja näkyihän sieltä myös eteläisen pallonpuoliskon suurin Coca-Cola mainos. Singaporeen verrattuna täällä oli katoilla yllättävän vähän uima-altaita, mutta pari tenniskenttää bongasin.

Reippaan kävelyn ja ulkoilun jälkeen nautimme illalla The Meat&Wine nimisessä ravintolassa kunnon pihvit. Omani oli paikan pienin - 200 grammaa, mutta voin vannoa että nälkä siirtyi hyvin eteenpäin. Tämä oli myös yksi harvoista paikoista missä sai malbecia. Oi kuinka olinkaan sitä kaivannut. Valkoviinin juojaa kun minusta ei tällä(kään) reissulla tullut.

Keskiviikkona suuntana oli Surry Hillin kaupungiosa; paikallinen Punavuori/Kallio. Matalia taloja, jotka olivat rustiikkisia (tai parhaimmat päivät nähneitä), sekä korkeita mäkiä. Interwebin taustatyön tuloksena jalat veivät aamiaiselle O Organic Produce nimiseen paikkaan ja Aamiainen oli täydellinen. Jo se, että teekuppi tuodaan kuumennettuna pöytään, antoi odottaa paljon. Kuva kertonee osan - mutta ei kaikkea. Aamiaisella oli myös hieman epätavallinen seuralainen - papukaija, joka istui tyytyväisenä isäntänsä olkapäällä viereisessä pöydässä. Papukaijalla oli myös oma orsi pyörän etuhaarukassa, missä se selkeästi tyytyväisen näköisenä matkusti pitkin katuja ja kujia.

Päivän agenda oli muutenkin tutustua kävellen Sydneyyn muutenkin kuin meidän tuntemassamme keskustassa hotellin ympärillä. Chinatown oli hyvin tunnistettavissa ja sitä etsiessä löytyi myös ostoskeskus, minkä alakerrassa oli "markkinat". En oikein tiedä millä tavalla krääsän ja väärennetyn tavaran markkinoita suomeksi kutsutaan.

Päivään kuului myös puistolounas matkalla obsevatoriolle, mistä oli hienot maisemat vaikka sää ei täysin kirkas ollutkaan. Jälleen kerran sää suosi niin kaupungilla kävelyä, kuin rannallakin olemista (yksi matkakavereista nautti viimeisen päivän Bondilla - surffareiden seurassa).

Obsevatorion jälkeen jalkautuminen Rocksin kaupunginosaan alkoi tuntua jo jaloissa - sekä kahvihampaassa, mitä kolotti yhdessä jälkiruokavälipalaajatuksen kera. Rocksia pidetään vanhimpana kaupunginosana, mihin eurooppalaiset tulivat 1700- luvun lopulla ja alkoivat rakentamaan kaupunkia. Kapeita katuja, pieniä kauppoja, historiallinen ilmapiiri - ja joulupukki surffilaudan kanssa.

Viimeisenä iltana nähtiin myös paikallisia entisiä joutsalaisia :-). Kuohujuoma ooppeeratalon terassilla oli kliseinen siihen asti kunnes lokit päättivät kokeilla hyökkäystaitojaan syömässä olevien ihmisten annoksiin. Tässä vaiheessa oli hyvä hetki siirtyä sisätiloihin suömään. Ruokailun päättyessä kello oli yhdeksän - mikä on siis normaali nukkumaanmenoaika tällä reissulla ;-). Kokematta oli kuitenkin vielä drinkki korkeuksissa, joten suuntasimme Shangri La hotellin Blu Bar 36:een. Sydney by night ja Hendrick's oli upea päätös ensimmäiselle Australian vierailulleni.

Paljon tuli nähtyä ja koettua, paljon jäi näkemättä ja kokematta. Saattaa tovi mennä että saa oikein pureskeltua mitä koko kuukauteen oikein mahtui. Nyt istun koneessa matkalla Bangkokiin. Matkaa jäljellä 2:37, takana kuitenkin jo 6:22. Pari päivää Bangkokissa ja sitten kotio. Kohde ei sinällään ole uusi, kaupunkia tuli nähtyö pari vuotta sitten reissulla eikä varsinaisesti herätä intohimoja suuntaan eikä toiseen. Mutta ehkä jonkin sortin tonttuilua lähestyvän joulun kunniaksi voisi harrastaa ;-)

 

 

Posted with Blogsy

Sydney. Mitä siellä on?

No oopperatalo! Riemusta kiljuen (kuvainnollisesti) sinne tänään riensin. Ja voi mikä pettymys. Tai ei se nyt pettymys ollut, mutta eihän se ole valkoinen. Varmaan tämän triviatiedon olen joskus lukenut tai kuulut, mutta vallan olin unohtanut. Tuossa ensimmäisessä kuvassa väri on lähempänä todellisuutta.

Ja juu, kyllä se ihan kiva oli, mutta en voinut olla pettymättä. Sen lisäksi hämmästyin, että taloon tutustuminen oli maksullista. Pohjosmaissa olen tottunut, että kyllä sisälle pääsee katselemaan - julkisia rakennuksia kun ovat. Koitettiin myös saada lippu keskiviikolle kuuntelemaan Lontoon sinfoniaorkesteria, mutta 325 rahaa lipusta oli aavistuksen suolainen.

Kuten myös 250 rahaa siitä, että pääsee tusinan ventovieraan kanssa kiipeämään Sydney Harbour Bridgelle. Varmaan olisi hienot näkymät hyvällä säällä, mutta hieno silta se on ihan maaltakin käsin.

Budjettimatkan ja hitaan etenemisen linjaa noudattaen, suuntasimme julkisella lautalla Manlyn rannalle mikä on toinen Bondin lisäksi tunnettu ranta Sydneyssä turistien ja surffareiden keskuudessa. Nimensä Manly Cove on saanut kapteeni Arthur Phillipiltä 1788. Kapteenin mielestä paikalliset aboriginaalit olivat erityisen miehekkäitä (wikipedia 24.11.2014).

Pääsimme myös pitämään marraskuista kesäsadetta oluen ääressä idyllisessä pubissa. Salamat olivat hienoja, valitettavasti kivis ei onnistunut saamaan. Yhtä omituista kuin "kesäsade marraskuussa" on joululaulut kolmenkymmenen asteen helteessä. Ei ole vielä tottunut ajatukseen että joulu on keskellä kesää :-).

Aamulla testasin hotellin kuntosalin mikä osoittautui oikein mainioksi. Tänään sain myös tehtyä koulutehtävätkin loppuun (kiitos toimivan verkkoyhteyden). Huomenna suunta Bondi Beachille.

 

Posted with Blogsy

Long Island, Iso Valliriutta, Whitehaven ranta jne.

Viikko meni verkkokatveessa kuten olin ennustanutkin. Nyt Sydneyssä ollessa pääsee päivittelemään blogia (ja tekemään koulutehtäviä). Vaikka viikko on mennyt, on ja ei ole tullut tehtyä paljoakaan.

Majoituimme Long Islandin saarella, resortissa. Elämäni ensimmäinen kokemus sinällään tällaisessa "suljetussa/rajatussa" paikassa. Viikko oli oikein riittävä aika olla kohtalaisen pienellä saarella, missä ruoat ja henkilökunta tulivat enemmän tai vähemmän tutuiksi. Paikka oli nähnyt 90-luvulla parhaimmat päivänsä, mutta sinällään alue ja rakennukset olivat siistejä. Suurin ihmetyksen aihe oli se, että tällaisesta turistikohteesta ei saanut tuoreista hedelmistä tehtyjä juomia vaan niihin käytettiin tiivisteitä. Ja ainoa vihreä ruoka oli oikeastaan saatavilla illallisella, mikä maksoi kaikkinensa 38 rahaa. Ruoan lisäksi aavistuksen omaista päänvaivaa aiheutti kraanavesi. Vesi on aivan juotavaa ja puhdasta, mutta puhtaudesta johtuen sisältää epämiellyttävän sivumaun. Keksimme kuitenkin lisätä hippusellisen suolaa pulloon ja juotavuus oli taattu ilman erikoisia makuelämyksiä :-).

 

Saarella oli myös wallabeja, isojalkakanoja, kakaduita sekä lintuja jotka sain juuri googlattua olevan australianpaksujalkoja. Sinällään nämä olivat kyllä hyvin pitkä- ja ohutkoipisia. Mikään edellämainituista eläinlajeista ei ihmisiä pelännyt. Terassille tuli myös wallabi pikkuinen pussissaan katselemaan ihmisten menoa.

Aamuni alkoivat samalla tavalla; herättyäni lähdin hikoilemaan juoksulenkille (hikoilu oli seurana kellon ajasta riippumatta) minkä jälkeen resortin paras paikka, melkein meidän oma uima-allas kutsui aamu-uinnille. Melkein oma siitä syystä, että paria poikkeusta lukuunottamatta muut viihtyivät enemmän lasten altaalla. Tai baarialtaalla. Miten kukin asian katsoi omasta näkövinkkelistään. Yhtenä aamuna kävimme toki myös suppailemassa.

Parina päivänä ohjelmassa oli kuitenkin retkeilyä. Nämä saarelta poistumiset olivat hyvä lisä muuten auringossa makaamiselle. Onneksi oli todella paljon kirjoja luettavana ;-). Keskiviikkona suuntana oli Iso Valliriutta, missä pääsin kokeilemaan (mielestäni) ensimmäistä kertaa snorklaamista. Olen pari kertaa kokeillut sukeltamista, mutta snorklaamisesta ei ainakaan aikuisiällä ole muistikuvia. Ja se touhu oli kyllä upeaa. Valliriutan värimaailma oli henkeä salpaava. Ja kun olin päässyt snorklaamisen makuun, jatkoin sitä myös perjantaina. Tällöin pääsin seuraamaan myös kilpikonnan etenemistä lähietäisyydeltä.

Mielestäni vesillä liikkuessa ainoa oikea tapa on edetä purjeveneellä, joten suuntasin päiväretkelle Whitehaven rannalle. Kyseinen ranta on valittu jossain äänestyksessä maailman viidenneksi kauneimmaksi rannaksi. Opas ei "muistanut" kauneinta, koska hänen mielestään oli käsittämätöntä että kyseinen ranta ei äänestystä voittanut. Ja kyllähän se oli hieno. Valkoista hiekkaa silmän kantamattomiin.

Ja pääsimme kuin pääsimmekin etenemään myös purjeilla, tosin vain puolen tunnin ajan loppumatkasta. Retki oli muutenkin onnistunut "valmismatka" grillauksineen ja kylminen juomineen. Voin lämpimästi suositella.

Tuossa lyhykäisesti. Sydneyssä menee muutama päivä. Katsotaan mitä ihmeteltävää täällä on.

 

 

Posted with Blogsy