No oopperatalo! Riemusta kiljuen (kuvainnollisesti) sinne tänään riensin. Ja voi mikä pettymys. Tai ei se nyt pettymys ollut, mutta eihän se ole valkoinen. Varmaan tämän triviatiedon olen joskus lukenut tai kuulut, mutta vallan olin unohtanut. Tuossa ensimmäisessä kuvassa väri on lähempänä todellisuutta.
Ja juu, kyllä se ihan kiva oli, mutta en voinut olla pettymättä. Sen lisäksi hämmästyin, että taloon tutustuminen oli maksullista. Pohjosmaissa olen tottunut, että kyllä sisälle pääsee katselemaan - julkisia rakennuksia kun ovat. Koitettiin myös saada lippu keskiviikolle kuuntelemaan Lontoon sinfoniaorkesteria, mutta 325 rahaa lipusta oli aavistuksen suolainen.
Kuten myös 250 rahaa siitä, että pääsee tusinan ventovieraan kanssa kiipeämään Sydney Harbour Bridgelle. Varmaan olisi hienot näkymät hyvällä säällä, mutta hieno silta se on ihan maaltakin käsin.
Budjettimatkan ja hitaan etenemisen linjaa noudattaen, suuntasimme julkisella lautalla Manlyn rannalle mikä on toinen Bondin lisäksi tunnettu ranta Sydneyssä turistien ja surffareiden keskuudessa. Nimensä Manly Cove on saanut kapteeni Arthur Phillipiltä 1788. Kapteenin mielestä paikalliset aboriginaalit olivat erityisen miehekkäitä (wikipedia 24.11.2014).
Pääsimme myös pitämään marraskuista kesäsadetta oluen ääressä idyllisessä pubissa. Salamat olivat hienoja, valitettavasti kivis ei onnistunut saamaan. Yhtä omituista kuin "kesäsade marraskuussa" on joululaulut kolmenkymmenen asteen helteessä. Ei ole vielä tottunut ajatukseen että joulu on keskellä kesää :-).
Aamulla testasin hotellin kuntosalin mikä osoittautui oikein mainioksi. Tänään sain myös tehtyä koulutehtävätkin loppuun (kiitos toimivan verkkoyhteyden). Huomenna suunta Bondi Beachille.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti