Levy päällä - paikassa Sölden

"Koskaan en ole alpeille tullessa ollut näin huonossa kunnossa"". "Seuraavalla kerralla oon paremmassa kunnossa kuin koskaan". "Kohde näkyvissä". Nämä lauseet tuntuvat kuuluvan jokaiseen alppimatkaan - oli sitten kyseessä kesä tai talvi - ja niin myös tälläkin kertaa:-). Viikon aikana nähdään missä mennään. Kesän alppivaelluskohteena Sölden, Tirol, Itävalta. Ensimmäistä kertaa kesällä, pari kertaa tullut talvella katseltua vuoria. Saapuminen perjantaina Mynchenin kautta saikin aikaan osittaisia lausahduksia "hei mä muistan ton paikan" ja "tuolla käytiin syömässä" ja "tuon mutterin edessä on tullut painittua". Ja toki lukuisia muitakin mutta toki laakso näyttää erilaiselta patikoijan silmin. Jotta tavoitteet ja rima saadaan oikealle tasolle, katsotaan säätiedotusta. Ja koska eilen oli luvattu hyvää keliä niin riman taso määrätyi koko päivän patikoinnilla kohteeseen Brunnenberghütte (2744m). Reilu kolme tuntia punnerrusta ylös ja keskimmäisten pakaralihasten etsimistä. Välillä lyhyt tauko matkan varrella Brunnenberg Almilla (1972m).

 

 

 

Maasto ei oikeastaan poikennut aikaisemmistakaan maastoista ja nämä kohteet tietyllä tapaa ovatkin samanlaisia. Jokaisella reissulla on toki jokin erityisjuttunsa mikä jää mieleen. Metsäosuus oli kaunista ja helppokulkuista varjossa kulkemista. Puurajan yläpuolella saatiin aurinko porottamaan suoraan (joskin hikimäärää tämä ei varjoon nähden juurikaan muuttanut) ja polkukin muuttui välillä kivikkoisemmaksi. Kohde tuli välillä näkyviin - ja välillä oli pois näkyvistä. Vieläkään en tiedä kumpi on parempi. Jyrkillä osuuksilla hetkittäinen epäusko pyrki hiipimään takaraivoon, mutta aina se työ palkitaan.

Lounasnäkymät olivat jälleen kerran ansaitut. Ja pastakin tuntui maistuvan parhaimmalta ikinä. Tosin tämä lienee osittain harhaa minkä uskon olleen fyysisen suorituksen aiheuttamaa ravinnontarvetta sekä raikkaan alppi-ilman tuomaa mentaalista mielihyvää. Täällä myös opin patikoijan etikettisäännön nro X: sauvat jätetaan terassialueen ulkopuolelle (hyvin on viisi reissua mennyt aina sauvat pöydän vieressä, mutta oppia ikä kaikki). Ensimmäistä kertaa ei tullut tehtyä rengasreittiä vaan paluu oli samaa polkua takaisin. Aavistuksen tämä alkuun ärsytti, mutta näkymäthän ovat aivan erit kuin ylös mennessä. Mielenkiintoinen (joskin toki itsestäänselvä) havainto tämäkin.

  Toinen ensimmäinen tapahtui myös eilen. Majoitus on huoneistohotellissa (koska kahvia pitää saada heti kun herää), tuli illallinen nautittua myös hotellissa. Oikeastaan se oli oikein mukavaa kun päivän päätteksi ei "tarvinnut laittautua" vaan pystyi istumaan pöytään ja nauttimaan hyvästä ruoasta. Kaiken lisäksi Sparista hankittu Rosé-viini osoittautui hinta (3,99€) laatusuhteeltaan erinomaiseksi.

 

Perjantai meni kokonaan matkustaessa (eli pelkkää istumista junassa, lentokoneessa ja autossa), mutta siltikin uni tuli klo 21:00. Eilen oli oikea lauantai-illan huuma kun päivän raitisilmamyrkytyksen seurauksena uni saapui myös klo 21:00. Että ainakin täällä tulee lomalaisen nukuttua :-) Täksi päiväksi luvattiin huonoa ilmaa erityisesti puolen päivän jälkeen joten aamulla kamat niskaan ja ulos. Paluu huoneeseen nopeasti koska vettä tuli ja kunnolla. Joten vaihto saddevaatteisiin ja ulos. Eilisestä palauttava harjoitus käsitti 500 nousumetriä Edelweishüttelle kahville- tai oikeastaan toteamaan että se on kiinni. Syy ei tosin selvinnyt. Joten ei muuta kuin takaisin. Aamulenkki 1:45 kuitenkin kelpo suoritus. Eikä kylään tulon jälkeen olekaan vettä taivaalta tullut :-) Loppupäivä menee lukiessa ja löhötessä. Loma - mikä ihana tekosyy :-)