Eilen saavuttiin Borneoon. Vaikka allekirjoittaneen mielestä suomalaisilla on parantamisen varaa lentokenttäkäyttäytymisessä, muistutti tulo tänne, että ihmiset voivat töpeksiä enemmänkin; kännykkä päällä koko lennon ajan, ihmistunku käytävillä ennen kuin kone on putkessa ja liikkuminen siinä tungoksessa, koska on kiire jonnekin :-)
Kota Kinabalun kaupungista ei illan pimeydessä juurikaan nähnyt mitään. Tänään aamiaisen jälkeen suuntasimme merelle, mikä näkyy ikkunasta. Edes siinä vaiheessa kun näimme kyltin "observation deck" ja lähdimme kiipeämään vesisateessa ylös, emme tajunneet lähteneemme väärään suuntaan. No reipas aamukävely ja takaisin hotellille. Ikkunasta sentään nähdään meri.
Aamiainen oli hyvä näin länsimaalaiseenkin makuun. Eilen illalla syötiin nuudelit, länsimaalaisittain tilattiin medium koko ja kummankin annos olisi riittänyt neljälle ihmiselle. Opimme siis jotain. Kuten sen, että kaupunki on laitettu pari kertaa maan tasalle toisen maailmansodan aikana.
Nyt odotellaan että kyyti tulee yhdeltä. Koska seuravaavien päivien verkkoyhteyksistä ei ole tietoa, niin tässä lyhykäisesti suunnitelma: tänään suuntaamme Kinabalu Pine Resortiin, missä majoitumme. Huomenna lähdemme paikallista aikaa 7:30 Timpohon Gatelle, mistä alkaa 4-5 tunnin vaellus kohti Pendant Hutia, 3289 metrissä. Oletattevasti aikaisin nukkumaan, koska sunnuntaina herätys on klo 01:30. Tarkoitus on olla puoli kuudelta katsomassa auringon nousua Low's Peakille, 4095 metrin korkeudessa. Huisia.
Joskin siitä alkaa alas tulo, via ferrata. Suomeksi kaiketi joninlainen rautapolku. Kalliota tullaan alas metalliportaiden varassa. Ja kyllä, sen sanotaan olevan turvallista. Tämä jää nähtäväksi.
Borneo hiljenee. Mutta vain hetkeksi.
Alla vielä kuvasatoa Singaporesta; mm. Pikku Intiassa valmistauduttiin Valon juhlaan.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti