Koska voin ja olen Itävallassa, menen laskettelemaan. Naapurissa Hintertuxin jäätikkö ja ah niin ihanat "lentokentät". Toinen syy oli, että olen nyt useamman kauden laskenut telluilla - samoilla telluilla - ja ajattelin, että tässäpä voipi kokeilla toisia suksia ja monoja. Hieman etukäteen jännitti kuinka kalliiksi tämä kokeilu tulisikaan. No ei tullut. Se että monot ja sukset painavat viisi kertaa enemmän kuin omat, lisäksi NTN siteet ovat jäykät kuin ratakiskot eikä niillä saanut mitään tuntumaa; niin tulin lopputulokseen että uusia ei tarvitse inventoida:-)
Muuten oli kyllä hieno kokemus. Avata laskettelukausi syyskuun lopussa. Jäätiköllä ei ollut tuulenvirettäkään ja tuulihousutkin olivat liikaa. Mutta maisemat. Ne oli yhtä hienot kuin aina. Kokemukseksi voinee myös laske sen, että Åren alppilukio viettää aikaansa aina tähän aikaan vuodesta täällä. Kuten myös saman ikäluokan edustajat Notjasta ja Tanskasta. Eihän siinä mitään, mutta he ovat onnistuneet saamaan liput, mitkä oikeuttaa etuilemaan aina ankkurijonossa kaikkien edelle. En vaan saanut selvitettyä mistä tuollaisen lipun saisi.
Toinen "paluu todellisuuteen" oli siinä vaiheessa kun olet hississä norjalaisen telluilijan kanssa. Hän sitten kertoo että ovat vuosittain samaan aikaan (norjalaisten syysloma) aina täällä. Hieno homma! Ainakin siihen asti kun kuulee että matkassa on Norjan telemark maajoukkue. Ja hissikaveri kertoilee heistä ohimennessään. Loistava tilaisuus? Kyllä varmaan. Mutta vuokrasukset eivät suostuneet minkäänlaiseen yhteistyöhön ja suunta muille rinteille muutaman räpiköinnin jälkeen oli looginen.
Tunti suksilla; laskien ja ankkureissa ollen = jalat loppu. Ja kuten otsikossa mainitsin, talviloppu. Tähän saattaa toki vaikuttaa eilinen patikointireissu; kuusi tuntia, 16 kilometriä, tuhat metriä nousua. Niin tai näin, huominen 1600 metrin nousu saattaa olla, jos ei tuskaisaa, niin haasteellista :-)
Eilinen reittivalinta yhdisti kaksi eri suositusmatkaa. Tästä syystä pituutta ja korkeutta kertyi. Saimme vinkin aamupalalla naapuripöydästä, suomalaisilta (herra kertoi tänään olevansa 42:sta kertaa Mayrhofenissa). Joten hyppäsimme bussiin ja suuntasimme Schlegeisiin. Neumarkter rundella maisemat vaihtelivat sekä kasviston värin suhteen, että myös nousujen suhteen. Lounasta nautimme Olpererhuttellä, mistä vaatimattomasti suuntasimme Friesenberghausin kautta lähtöpisteeseen. Mahtavat maisemat. 50+ suojakerroin kohtalaisen tehoton.
Muutenkaan ei ole tarvinnut (ulkona) palella. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja lämpöasteita tänäänkin jonkun mittarin mukaan +23. Eli kesälomasäät :-)
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti