Helatorstain pitkä viikonloppu tuli vietettyä perinteisellä kaveriporukan kevätreissulla. Alkuperäine kohde oli Kroatia ja siellä Dubrovnik, mutta vielä toukokuun lopussa oli lentojen saanti hankalaa, joten speksit hieman muuttuivat. Koitan uuteen reissuun lähtiessä muistella mitä kaikkea sitä tulikaan pari viikkoa sitten nähtyä.
Lyhyesti reitti meni näin: Unkari, Kroatia, Slovenia, Italia, Slovenia, Unkari. Ja tämä kaikki siis neljässä päivässä. Lensimme 28.5 työpäivän päätteeksi Budapestiin. Hauskana yllätyksenä samalla lennolla oli myös kaveri vaimokkeensa kanssa - ei tosin sitten meidän mukaan enää jatkamassa. Lentokentältä otettiin auto, tai Suzuki, alle ja suunnattiin Kroatiaan, Zagrebiin. Taaskaan ei muistanut kuina "etelässä" olemme ja miten pimeys tulee huonattavasti aikaisemmin kuin kotimaassa. Näin ollen illan ohjelmaan kuului hotellien etsiminen, ruokailu ja unikuvat.
Aamulla lähdin lenkille ja tutkimaan minkälaisessa kaupungissa sitä oikein ollaan. Vajaan tunnin hölkällä ehti nähdä yllättävän paljon vaikka jonkin verran piti toki pysähtyä valokuvaamaan. Natiivit eivät ilmeisesti aamuhölkkää ainakaan seitsemän aikaan harrasta, koska ketään muuta ei vastaavassa touhussa näkynyt ja muiden katseet olivat ihmetteleviä.
Aamiaisen jälkeen saatiin kolmen kopla kasaan ja menimme katsomaan vanhaa kaupunkia rauhallisemmin kävellen. Zagreb vaikuttaa museo ihmisen kohteelta ja mekin löysimme itsemme Broken Relationships museosta erään galleristin vinkin perusteella. Museon idea oli tavaroissa. Ja tavaroiden tarinoissa. Ja tarina liittyi jollakin tapaa yleensä mönkään menneeseen parisuhteeseen. Suosittelen, jos kulmilla on.
Sateen alta hyppäsimme kulkuneuvoomme ja lähdimme kohti kolmatta maata, Sloveniaa, ja siellä Ljubljanaa. Vaikka vettä satoi, antoi kaupunki itsestään välittömästi erittäin sympaattisen kuvan. Kolmikkomme kasvoi nelikoksi ja joen rannalla nautitun pit stopin jälkeen suuntasimme syömään.
Ruoka oli yksinkertaisesti hyvää ja sitä oli riittävästi, koko reissun. En voi tällaisena kranttuna valittaa kun ensimmäistä kertaa perehdyin tryffelin makuun. Nam. Ruoka on nauttimisen arvoista ja edullista. Hyvästä viinistä täytyy kuitenkin pulittaa Suomen ravintolahintojen mukaisesti. Halvempaakin on, mutta kohdalle ei ainakaan tullut kovin suun mukaista, edullista vaihtoehtoa.
Asuntomme oli aivan joen rannalla, parvekkeelta näkymät vastarannan ravintolohin, siltoihin sekä kattojen ylle. Ensi kertaa kokeiltu airbnb toimi ainakin tässä tapauksessa enemmän kuin loistavasti. Omaan erittäin kompaktiin studioasuntoon kuului kaikki tarpeellinen keittiötä myöten. Niin. Ja komme avainta, eurooppalaiset lukot, ja allekirjoittaneen hermot eivät taaskaan olleet ehkä kaikken paras yhdistelmä. Joten jälleen vinkkiä AbLukko Oy:lle, että noilta kulmilta löytyisi markkinoita.
Perjantaina olikin taasen uuden maan vuoro, nimittäin nokka kohti Italiaa ja siellä Palmanovan Outlet village Triestessä. Kauppojen kiertelyyn sai taasen menemään muutaman tunnin mutta ostokset pysyivät kohtuudessa. Olimme menomatkalle noutaneet liput Postojnskan tippukiviluolille, joten shoppailun jälkeen lähdimme takaisin päin. Pysähdyimme matkalla aivan sattumalta ihastuttavassa Italialaiskylässä lounaalla. Maisemasta ei voinut valittaa, ja viereisessä pöydässä istuva (taatusti johonkin perheeseen kuuluva) vanhempi mies paksusankaisine silmälaseineen, toi paikkaan vain lisää tunnelmaa.
Tippukiviluolat olivat kyllä vaikuttava kokemus. Menimme junalla luolille ja kävelimme siellä osan aikaa. Takaisin tullessa on niin sanottu luonnon konserttisali, missä muutaman kerran vuodessa järjestetään parin tunnin konsertteja. Aikarajoitus johtuu ohuesta maakerroksesta luolan päällä ja sateen sattuessa vesi tule sana mukaisesti läpi. Meidän kierroksella sattui olemaan kuoro, joka lauloi muutaman kappaleen ja kyllä se oli vaikuttava kuuloista. Luolan parhautta oli kuitenkin esille asetetut olmit :-) Kuinka moni voi sanoa nähneensä olmin livenä? Kyseiset eläimet otetaan turistien pällisteltäviksi pariksi kuukaudeksi, minkä jälkeen ne vapautetaan luilastoon ja uudet turistimagneetit otetaan esille.
Lauantaiaamu kului Ljubljanan kaupunkikierroksella, kukin omia polkuja tallaillen. Meitä pari kipusi kaupungin linnalle kukkulan päälle ja jatkoi siitä kiertelyä - shoppailun merkeissä. Puolen päivön jälkeen suuntasimme Blediin, tarkoituksena syödä lounasta matkan varrella. Emme kuitenkaan löytäneen turisti-infon pojan mainitsemaan "idylliä" hänen suosittelemastaan kylästä ja vesisadetta uhmaten ajoimme suoraan Blediin. Sattumalta löysimme (jälleen) aivan ihastuttavan lounaspaikan mistä naispuoliset asiakkaat saivat vielä ruusun mukaansa. Lounastaessa sadekin lakkasi ja suuntasimme putouksille. Parinkymmenen minuutin kipuaminen oli vaivan arvoista, joskin putouksen kuvaustilat olivat rajalliset ja hieman sai jonotella. Ja vaikka ei tarvitse ehkä enää erikseen mainita, nautimme jälleen loistoillallisen Ljubljanassa.
Sunnuntaina suuntasimme kotia kohti. Ajatuksena oli pysähtyä Slovenian toiseksi suurimmassa, keskiaikaisessa kaupungissa, Mariborissa. Johtuiko vesisateesta tai jostain, emme kuitenkaan tätä keskiaikaisuutta löytäneet. Joten suunta Budapestiin. Matka ei sujunut vallan mutkitta; moottorietie oli suljettu ja paikalliset kiertotieviitat eivät juurikaan ohjanneet mihinkään. Aikamme pyörittyämme ja pikkuteitä ajettuamme, pääsimme kuitenkin takaisin moottoritielle ja lounas Budapestissä kutsui. Aikaa ei juurikaan muuhun ollut, mutta näimme sentään koirien muotinäytöksen turistikadulla.
Auton palautus, koneeseen ja kotiin. Päällimmäisenä mieleen jäi Slovenian tirolilainen siisteys ja italialainen rentous. Nuo yhdistettynä iloisiin ihmiseen ja loistavaan ruokaan, luo phjan että taatusti menen uudelleenkin.
Ja tämä blogikirjoitus tulee hieman myöhässä (lupaan skarpata) ja kirjoittelen tätä Helsinki-Vantaalla. Suuntana Unkari ja ratsastusta Pustalla. Siitä oma kirjoituksensa myöhemmin.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti