Tuossa päivän saldo: kilometrit, aika patikoiden ja nousumetrit. Ei huonommin. Heräsin kuudelta ja täällä aamiainen alkaa jo 6.30 (normaalisti vasta tuntia myöhemmin), joten vatsat täynnä pääsimme ajoissa liikenteeseen.
Hotellin isäntä tarjoitui kuskaamaan meidät ylemmäksi, mutta kohteliaasti kieltäydyimme -patikoimaanhan tänne on tultu. Ensimmäinen kohde, Nilljoch Hutte (1990m) saavutettiin parin tunnin kiipeämisen jälkeen. Nousu oli jyrkkää ja aurinko porotti täysiä. Että sellainen herätys taas kropalle siitä mitä tänne on tultu tekemään. Mutta silmä lepää maisemissa. Ei ole tuulesta temmattu, että täällä on todella kaunista.
Tauon jälkeen suuntasimme vajaan tunnin päähän, Bodem Almiin (1960m). Lounasseurana oli talon lehmät sekä seitsemän eläkeläistä. Olemme jälleen onnistuneet alle puolittamaan patikoijien keski-iän täällä(kin) :-). Lounas oli koristeltu kauniilla kukalla (kuva).
Maittavan lounaan jälkeen lähdimme suuntaamaan alas. Tai niin oli tarkoitus. Alku menikin reippaasti, kunnes maanvyörymä oli katkaissut reitin. Joten ei muuta kuin suunta takaisin ylöspäin. Pääsimme mutkien kautta Prägretenin kylään, missä tuuriksemme kerran tunnissa kulkeva bussi saapui juurikin pysäkille.
Alla kuvia päivästä. Illan suunnitelma: syömään ja nukkumaan. Huomenna olisi tarkoitus tehdä pidempi reissu. Ja sitä luvattua ukkosta ei ainakaan toistaiseksi ole näkynyt tässä laaksossa.
Ammujen aamuhetki. Aamuja löytyi enemmän tai vähemmän joka polulta. Ja polkujen vierestä.
Maisemaa.
Pyytämättä ja yllättäen löytyi kalalampi. Seuraavassa kuvassa ohjeistus.
Alla salaatinkoriste.
Posted with Blogsy
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti